Elämä hymyilee.. Vai hymyileekö? Ei voi tietää.. Sikäli kaikki asiat on hyvin.. Mut kuitenkin.. Ei ollenkaan hyvin.. Ku jotenkin on vaan olo ettei nappaa.. Tänään otin varmaan ensimmäisen kerran mun elämässä mun isän kanssa tulisesti yhteen.. Siitä ollu se että ei oikein nappaa fiilis.. Kun vaan vois kadota.. Kun nyt ei oikein tiedä mitä sitä tekis.. Omalla kämpällä ei huvita olla.. Koska täällä on äärimmäisen tylsää.. Kotia ei pysty mennä, kaverit on tullu viime aikoina jo kierreltyä vähän liikaakin.. Tekis melkein mieli lähteä kuhmoon.. Mut tietyistä syistä sinne ei pysty lähteä sillä ei mitään väliä asenteella.. No.. Eiköhän tää tästä jonnekin suuntaan mene..